15.10.2016

Mikä ihmeen ADHD?


Useimmille tulee ADHD:sta mieleen äänekäs ja levoton henkilö (useimmiten poika) esim. omalta peruskoulu ajaltaan. 
ADHD (attention deficit hyperactivity disorder/aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) on neuropsykiatrinen toimintakykyä heikentävä häiriö,
 joka vaikuttaa kykyyn keskittyä tehtävien suorittamiseen. ADHD ilmenee myös ylivilkkautena ja impulsiivisuutena.

ADHD vaikuttaa henkilön tuotteliaisuuteen, ja se voi myös vaikuttaa sosiaalisten suhteiden ja itsetunnon kehittymiseen.
 ADHD alkaa lapsuudessa, säilyy teini-iässä ja jatkuu monilla aikuisikään saakka.

ADHD:sta kärsii arviolta 3–5 % kaikista lapsista kulttuurista tai maantieteellisestä alueesta riippumatta. 
Täten 25–30 oppilaan luokassa on keskimäärin ainakin yksi ADHD-oireinen lapsi.



Itselläni todettiin kyseinen häiriö 18-vuotiaana, kun menin lääkärin vastaanotolle oma-aloitteisesti. Olin pitkään pohtinut adhd:n mahdollisuutta kohdallani, sillä sitä esiintyy lähisuvussani. Tutkittuani pitkään ja hartaasti oireita olin vakuuttunut ja tutkimusten jälkeen sain virallisen diagnoosin.

Diagnoosin saaminen oli suuri helpotus, mutta samalla vaikea asia käsitellä.
Helpotusta koin sen vuoksi, että nyt osasin ymmärtää enemmän itseäni ja omaa käyttäytymistä.
Se oli selitys impulsiivisuudelle, vaikeuksiin koulussa sekä sosiaalisessa elämässä, huolimattomuudelle ja kymmenille muille oireille.

Miksi tätä oli sitten vaikea käsitellä? ADHD:n yksi yleisin sekundaari sairaus on masennus. Masennus on siis puhjennut hoitamattoman adhd:n ja niistä johtuvien oireiden takia. Vanhaa blogiani tai iholla sarjaa katsoneet saattavatkin muistaa, että olen avoimesti kertonut sairastavani masennusta.

Voitte vaan kuvitella, miten paljon mua otti päähän. Miksei kukaan opettaja tajunnu tätä? Eikö kukaan monista tapaamistani psykiatreista ja psykologeista olisi pitänyt edes ehdottaa kyseistä häiriötä. Heillä oli kuitenkin tiedossa sen esiintyvyys lähisuvussani. 

Olin silloin niin vihanen ja olen välillä vieläkin, kun mietin miten erilaista mun elämä nuorempana  (nykyäänkin) olisi voinut olla. Jos joku ois vaan hiffannu, mutta ei. Toisaalta omalla kohdallani ei hyperaktiivisuutta paljon esiinny, joten kohdallani on ADD painoisuutta.


Löysin pari vuotta sitten välitodistuksia ala-asteelta, joissa lukee uudestaan ja uudestaan "puhu vähemmän ja keskity enemmän." Kun tämä oli palautteissa toistuvasti, eikö opettajien olisi pitänyt miettiä adhd:ta vaihtoehtona? Sen sijaan he vaan pitivät minua kenties huonosti käyttäytyvänä häiriö lapsena.

Vaikeudet koulussa aiheuttavat monilla adhd-ihmisillä (itsellänikin) huonoa itsetuntoa. Mulla olis nyt niin paljon sanottavaa, mutta en saa yhtään ajatuksista kiinni ja on äärimmäisen vaikea keskittyä. Usein juuri sen takia tuleekin välteltyä koulutehtäviä tai vastaavia, koska on vaikea keskittyä joka johtaa päänsärkyyn ja turhautumiseen.

Kun asioita on vaikea aloittaa, vaikeaa tehdä ja saada loppuun niin kyllä silloin tuntee aika vahvasti olevansa täysi paska.

Kerron nyt aika paljon ADHD:n huonoista puolista, hyviäkin puolia on. Jos löytyy esimerkiksi jokin mieleinen asia niin siihen uppoutuu ja ylikeskittyy. Mieleisissä asioissa adhd-ihmiset saattavatkin olla hyvin lahjakkaita ja menestyneitä. 
Esimerkiksi Albert Einsteinilla sanotaan olleen adhd, niinkuin myös monilla muilla tunnetuilla henkilöillä.



ADHD:ssa on niin paljon asioita mitä täytyy tietää, ennenkun sitä voi oikeasti kunnolla ymmärtää. 
En nyt edes varmaan raapaise pintaa näillä mun sekavilla jutuilla :D

Halusin kirjoittaa adhd:sta, koska tytöillä adhd ilmenee usein eri tavoin kuin pojilla ja jää sen vuoksi monilla diagnosoimatta. 
Minullakaan ei varmaan olisi diagnoosia, jos en olisi mennyt lääkärin puheille ja kertonut epäilyksistäni.

Kopioin alle artikkelin tyttöjen adhd:sta, sillä se kiteyttää tosi hyvin oleelliset asiat ja samaistun artikkeliin todella paljon.
 Suurin osa artikkelista on kuin minusta kirjotettu!

"ADHD todetaan pojilla 3–5 kertaa useammin kuin tytöillä. Se, että pojat saavat helpommin ADHD-diagnoosin, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pojilla olisi paljon tyttöjä enemmän ADHD:ta. Kyse on pikemminkin siitä, että tyttöjen ADHD:ta ei vielä osata helposti tunnistaa.

Useiden tutkijoiden mukaan ADHD:ta esiintyy tytöillä aivan yhtä paljon kuin pojillakin.
 Tytöillä ADHD ei kuitenkaan välttämättä ilmene samalla tavoin kuin pojilla. 

Tytöillä ei esimerkiksi esiinny niin usein ylivilkkautta tai impulsiivista käytöstä kuin pojilla. Päinvastoin, tytöillä ADHD oireilee tyypillisesti alivilkkautena, keskittymisvaikeuksina, huolimattomuutena ja omiin ajatuksiin vaipumisena.

Tarkkaavaisuushäiriötä ilman ylivilkkautta kutsutaan ADD:ksi 

Koska ADHD-oireiset tytöt eivät herätä käytöksellään niin paljon huomiota kuin pojat,
 tyttöjen ADHD huomataan usein vasta muutaman kouluvuoden jälkeen.
 Diagnoosin viivästymisestä voi olla haittaa, sillä hoitamattomana ADHD vaikuttaa usein myös koulumenestykseen.


Merkkejä, jotka voivat kertoa AD(H)D:stä


Vaikeudet keskittyä. Koulussa tyttö saattaa opettajan kuuntelemisen tai tehtävien tekemisen sijasta tuijotella ikkunasta ulos tai piirrellä sydämiä kouluvihon kulmaan. Kotona tytön on vaikea keskittyä koulutehtäviin tai esimerkiksi lukemaan kirjaa.

Sen sijaan itseä kiinnostaviin puuhiin, esimerkiksi piirtämiseen tai tietokoneella pelaamiseen, tyttö saattaa uppoutua niin, että unohtaa koko maailman ympärillään. Aikuisen puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Usein kuultu vastaus aikuisen kehotukseen on: "mitäh?"

Huolimattomuus ja sotkuisuus. Tyttö ei välttämättä aiheuta luokassa niin paljon ongelmia kuin ADHD-oireinen poika, mutta hänellä on yhtä suuria vaikeuksia pitää tavarat ja asiat järjestyksessä kuin pojallakin.

Pulpetti voi olla sotkuinen, ja repussa saattaa kulkea mukana koko viikon läksykirjat. Jolleivät ne sitten taas kerran ole unohtuneet pulpettiin. Jotakin on aina hukassa ja jotakin on aina väärässä paikassa.

Ajan hahmottaminen vaikeaa. Kiirehtiminen on ADHD/ADD-oireiselle lapselle erityisen vaikeaa. Esimerkiksi aamuisin tyttöä pitää koko ajan muistuttaa pukemaan, harjaamaan hiuksensa, syömään, pakkaamaan reppunsa – ja pitämään vauhtia. Ja silti hoputtaminen tuntuu vain hidastavan tahtia. Yksin kouluun lähtiessään tyttö myöhästyy usein.

Kaverisuhteet hankalia. Tytöllä, jolla on ADD, ei synny kavereiden kanssa niin paljon kahnauksia kuin hypervilkkaasti käyttäytyvillä pojilla. Sen sijaan tyttö saattaa aina tuntea olevansa "vähän ulkona" siitä, mitä kaverit tekevät ja mistä he puhuvat. 

Tuntemattomille tyttö antaa itsestään usein ujon ja kiltin vaikutelman. Jotkut ADHD-oireiset tytöt voivat toisaalta olla kovaäänisiä pomottajia, eivätkä siksi ole kaveriensa suosiossa.

Hankaluuksia koulutehtävissä. Koska ADHD aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, se voi näkyä myös koulumenestyksessä. ADHD-oireinen tyttö on tyypillinen alisuorittaja: hänen älyssään ei ole useinkaan mitään vikaa, mutta koulu ei silti suju. 

ADHD-oireisella lapsella saattaa olla myös esimerkiksi lukihäiriö tai hahmotusongelmia. Joissakin aineissa, usein luovuutta vaativissa, hän saattaa olla kuitenkin erityisen lahjakas.

Impulsiivinen tunne-elämä. Vaikka vieraassa seurassa tyttö voi vaikuttaa hiljaiselta ja kiltiltä, kotona hän saattaa räiskähdellä ja saada äkillisiä raivokohtauksia. Hän saattaa mennä tolaltaan pienestäkin vastoinkäymisestä, vaikka siitä, että sukan sauma kiertää. 

ADHD:ssä ei ole kyse vanhempien huonosta kasvatuksesta tai psyykkisestä häiriöstä, vaan neurobiologisesta häiriöstä aivojen toiminnassa. Oireisiin on mahdollista saada hoitoa."


Onko teillä kenelläkään todettu ADHD tai epäiletko sinulla olevan se?
Monesti adhd:sta puhuttaessa sanotaan sen olevan "yhteiskunnan leima" ja blaa blaa blaa.
 Mä olen ainakin tosi iloinen, että oon saanut tän leiman. Tiedän paremmin kuka mä olen,
 ymmärrän itseäni paremmin ja voin siten olla parempi ihminen.
 En häpeä ADHD:tani yhtään, eikä kenenkään pitäisi.

ps. postauksen kuvissa punaiset glitter huulet jota kokeilin, en viittinyt pelkkää tekstiä julkaista :)







   





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti